Tieni kohti Turun Finnconia alkoi lauantaina 9. elokuuta 2025. Olin suunnannut tieni Turkuun, osallistuakseni Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien järjestämään Joktocon-tapahtumaan. Kyseessä on siis Suomen pienin “con” -tapahtuma ja sen ohjelmisto koostuu yhdestä “ohjelmatrackista”. Rinnakkain ei siis juokse useampaa eri ohjelmavaihtoehtoa, josta pitäisi tehdä valinta, mihin osallistuu. Yksi ohjelma, Ylioppilastalon A-sali. Saavuin paikalle aamupäivästä, osallistuakseni pöydän pysytykseen. Olin ensimmäistä vuotta Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien hallituksessa, olin tarkalleen ottaen aloittanut homman huhtikuussa, spontaanisti kesken kauden, kun paikka vapautui yllättäen.
STK:n toiminta on maanlaajuista, aktiivisen tapahtumiin osallistumisen painottuessa isoihin kaupunkeihin. Olin nähnyt muut hallituslaiset vain Discordissa, kokouksien yhteydessä, joten oli jännittävä nähdä porukka vihdoin livenä. Joktocon opetti minulle, että livetapaamiset ovat se pihvi, niissä porukka hitsautuu yhteen ja uudet tilaisuudet avautuvat. Äskeinen voi kuulostaa korulauseelta, mutta se mitä kerron seuraavaksi, konkretisoi väittämäni. Istuin meidän pöydän ääressä, ja katsoin sieltä käsin ohjelmanumeroita. Esitelmiä ja palkintojen jakoa: Atorox, Nova, Finfarin gradupalkinto. Oli innostavaa nähdä työlleen ommistautuneita kirjoittajia, joista kukin sai tunnustuksensa, kukkansa ja diplominsa. Hymyileviä kasvoja riveissä.
Tapahtui iltapäivän ensimmäinen kohtalokas käänne. Tauolla erehdyin TSFS:n pöydän luokse. Pinssit, tarrat, kirjat ja lehtikasat vetivät minua puoleensa. Ostin muutaman Star trek postikortin ja sain kaupan päälliseksi pari kirjanmerkkiä. “Finncon 2026, Åbo, Turku.” Katsahdin saamaani kylkiäistä ja laitoin sen reppuuni muiden joukkoon. En vielä tiennyt tuolloin, mihin tulisin työntämään pääni. Päivän kääntyessä illaksi tapahtuman virallinen osuus tuli päätökseensä. Suuntasin hallituslaisten kanssa lähiravintolaan nauttimaan kasvisruokaa, josta kiireesti kelloa katsahtaessamme säntäsimme keskustan Panimoravintola Kouluun. Oli kuulema STK:n kirjajulkaisujen aika ja hallituslaisina meidän piti ehtiä paikalle ajoissa varmistaaksemme, että lunastamme varauksemme määräaikaan mennessä. Olimme varanneet yhden perähuoneista. Meitä oli ehkä parinsenkymmentä paikalla. Julkaisutilaisuudessa kirja esiteltiin, sitä siteerattiin ääneen ja väki taputti ablodejaan. Kun oli epäformaalimman keskustelun aika, ujuttauduin turkulaisten seuraan, sillä heillä näytti olevan hauskaa. Porukka jutteli rennosti isossa ringissä ja kaikki vaikutti tuntevan toisensa. Esittäydyin ja pääsin kuulemaan lisää TSFS:n toiminnasta ja tulevasta Turun Finnconista. Kuulin, että useampikin vapaaehtoisrooli oli vielä nakittamatta ja he kuumeisesti etsivät somevastaavaa. Minulla ei ollut kokemusta moisesta roolista entuudestaan, mutta ehkä pitkäaikainen sosiaalisen median käyttöni oli madaltanut kynnystäni tarttua rooliin. Olinhan toisaalta vetänyt Kuvataideakatemian joulumyyjäisetkin vuonna 2021, joten tapahtumatyöhön oli jonkinlainen kosketus. Kyselin rooliin liittyvistä yksityiskohdista, sitä mitä minulta odotettaisiin ja sanoin ääneen reunaehtoni. En pystyisi olemaan koko ajan tavoitettavissa, minulla on myös muita kiireitä. Se oli ok. Seuraavalla viikolla kilahti sähköpostiini drive tunnukset ja osallistuin ensimmäiseen kokoukseeni.
Jatkan seuraavassa postauksessa siitä, mitä opin Finnconin somevastaavan ja vastuuhenkilön roolissa, sekä pääsemme sitten itse Finncon viikonlopun raporttiinkin.
Haluan kuitenkin mainita tässä kohtaa vielä loppukaneetin omaisesti, että tämän viikon viikonloppuna Joktocon pidetään Espoossa, Lippulaivan kirjastossa 22.8. Tuntuu, että ympyrä sulkeutuu. Joktoconista joktoconiin, tällä kertaa tilavastaavan roolissa.
